Vastuullisuusajattelu nousussa

4.2.2019

Vastuullisuus. Ekologisuus. Kestävä kehitys. Mitä nämä tarkoittavat? Kestävää kehitystä käsiteltiin laajemmin ensimmäisen kerran YK:n Brundtlandin komissiossa 1987. Tuolloin todettiin, että kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Aika hyvin tiivistetty.

Kirjanpitolaki edellyttää suuria, yleisen edun kannalta merkittäviä yhtiöitä raportoimaan yhteiskuntavastuustaan. Yhä useampi pienempikin yritys tai organisaatio on ryhtynyt tekemään vastaavaa raportointia ilman velvoitetta. Yritysvastuu jaetaan yleensä taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen vastuuseen. Asunto-osakeyhtiöissä ei ole velvoitetta raportoida yhteiskuntavastuusta. Vuosikertomukseen voisi hyvin lisätä havaintoja esimerkiksi hyvän hallinnon noudattamisesta, tavoitteista energiankulutuksen vähntämiseen, sekä jätteiden lajittelusta.

Miten me kuluttajat asiaa lähestymme? Miten elää niin, että tulevatkin sukupolvet voivat tyydyttää omat tarpeensa? Omissa kulutustottumuksissani selvitän aika harvoin hyödykkeiden taustoja. Ympäristömerkillä varustetut tuotteet ovat suosiossa. Mielestäni konkreettisin keino toimia vastuullisesti on välttää ostamasta turhaa tavaraa. Tässäkään en aina onnistu, ainakaan vaimoni mielestä.

Asuminen tuottaa 39 % suomalaisten kasvihuonepäästöistä.  Asumisen painoarvo ei siten ole vähäinen tekijä. Suomen olosuhteissa meidän on silti hyväksyttävä, että taloja on tavalla tai toisella lämmitettävä. Pyrin pitämään kotini lämpötilan 21 asteessa. Lämpimämmäksi en sitä halua, jo ihan senkin takia, että lämmitys maksaa. Energiansäästö onkin oiva keino vähentää päästöjä ja säästää rahaa. Mutta voi ei! Mihin voin käyttää säästyneet rahat, niin etten käytä tulevien sukupolvien resursseja? Tätä meidän jokaisen kannattaa tahoillaan miettiä.