Eriytymistä vastaan

19.6.2017

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi hetki sitten tutkimuksen, jossa vertailtiin alueiden eriytymistä Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Eriytyminen on voimistunut kaikilla seuduilla 2000-luvulla. Eriytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan määrätietoisia toimia.

Asuinalueitten hallintarakenteeseen ja siten myös sosio-ekonomiseen rakenteeseen voidaan vaikuttaa. Kaupungin vuokra-asuntokantaa kannattaa hajauttaa tasaisesti ympäri kaupungin. Tämäkään ei yksin riitä. Samoilla taustoilla olevat ihmiset pyrkivät asumaan samoilla alueilla ja muitakin yhteiskunnan tukipalveluita tarvitaan. Alueilla, joissa kaupungin oma vuokra-asuntokanta on erittäin vahvasti edustettu voisi harkita asuntokannan myymistä tai kiinteistöstrategian mukaista alasajoa eli purkamista.

Asuntopolitiikassa on liikkeellä monta tekijää, jotka tuovat oman mausteensa soppaan. Suomessa on noin 900.000 vuokra-asuntoa. Suurin osa, ja keskenään lähdes saman verran, näistä vuokra-asunnoista on yksityisten vuokranantajien omistamia ja ARA-tuettuja vuokra-asuntoja. Yksityisiä asuntosijoittajia syytetään usein asumistuen menojen kasvusta. Eniten asumistuen menojen kasvua ehkäistään kuitenkin lisäämällä asuntojen tarjontaa sinne missä kysyntää on. Lisääntynyt tarjonta laskee lopulta myös hintoja.

Erilaisia asumismuotoja tarvitaan eri elämänvaiheisiin. Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon, mutta myös tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Mitä useampi järjestää asumisensa itse, sitä vähemmän tukea tarvitaan niille jotka eivät siihen itse kykene. Muistetaan tämä, kun käydään asuntopoliittista keskustelua.