Tosi ja taru

31.7.2025

Olipa kerran osakas, jonka kylpyhuoneesta löytyi kosteutta. Hallitus ja isännöitsijä väittivät kiven kovaa, että korjaus kuuluu osakkaalle. Lopulta osakas taipui ja remontoi koko kylpyhuoneen kustannuksellaan.

Muitakin osakkaita kehotettiin korjaamaan kylpyhuoneensa ja pontimeksi tästä vielä luvattiin yhtiön maksavan reippaiden remontoijien vesieristeet. Samaan aikaan hallituksessa tiedostettiin, että yhtiössä on paljon alkuperäistasoisia 80-luvun kylpyhuoneita, jotka yhtiön tulisi saneerata ehkä parin vuoden sisällä, mutta eikö se kuitenkin olisi osakkaiden tehtävä hoitaa kylpyhuoneensa kuntoon! Korjaustarvetta ei kirjattu hallituksen kunnossapitotarveselvitykseen, päinvastoin kunnossapitotarveselvitykseen kirjattiin, ettei tiedossa ollut korjaustarpeita. Ajateltiin, että jos vain painostamme, niin osakkaat remontoivat kylpyhuoneensa ja yhtiö säästyy vaivalloiselta hankkeelta ja kustannuksilta. Mahtavaa! 

Kävi kuitenkin niin, että kaikki eivät kylpyhuoneitaan remontoineet. Lisäksi yhtiöön tullut uusi osakas vaati yhtiötä korjaamaan kylpyhuoneen, josta oli löytynyt kosteutta. ”Kuinka julkeaa, täällä on aina korjattu kaikki itse!” Kun sähköpostiin kilahti kirje osakkaan juristilta, joka vaati yhtiötä kunnostamaan kylpyhuoneen uhalla, että osakas korjaisi sen yhtiön kustannuksella ja asia vietäisiin tarvittaessa käräjille, pieni epäily hiipi yhtiön johdon takaraivoon. Asiaa hetken selviteltyään hallitus totesi, että juristin kirjeessä kyti tosi ja osakkaille oli tullut kerrottua taru. Kylpyhuoneiden korjaus kuului eittämättä yhtiölle ja korjaustarve olisi tullut kirjauttaa kunnossapitotarveselvitykseen, osakkaille oli ehkä esitetty lainvastaisia väitteitä ja että tästä kaikesta saattoi seurata vahingonkorvausvastuu ja vähintäänkin ihmetystä, hämmästystä, pahaa mieltä, epäluottamusta ja näin ollen mahdollisimman huono startti kylpyhuoneiden saneeraushankkeelle, joka vääjäämättä häämötti nurkan takana. Ethän sinä anna tämän tarinan tulla todeksi!