Kohti energiatehokkuutta

10.5.2020

Merkittävin osa suomalaisten kodeista on rakennettu 1960-1980 luvuilla. Ilmanvaihto on ollut useimmin joko painovoimainen tai koneellinen poisto. Rakennusten ulkoseinässä olevan eristeen paksuus on määräysten mukaan ollut 10 cm.

Tällä hetkellä asuinrakennukset varustetaan yleensä koneellisella tulopoisto ilmanvaihdolla ja lämmöntalteenotolla. Ulkoseinässä eristettä on jo kolminkertainen määrä. Vanhojen rakennusten energiatehokkuus paranee hiljalleen, mutta ei käytännössä koskaan uutta vastaavalle tasolle.

Asun itse 1940-luvulla rakennetussa sähkölämmitteisessä yhtiömuotoisessa puutalorakennuksessa. Rakennuksen energiatehokuutta on parannettu samalla kun rakennusta on muutenkin korjattu. 10 cm sahanpurueriste on vaihtunut eristevillaan. Yläpohjan eristepaksuus on lisääntynyt. Ilmanvaihto on edelleen painovoimainen. Seuraavat toimenpiteet energiatehokkuuden parantamiseksi olisivat melko arvokkaita, jos esimerkiksi lämmitysjärjestelmää lähtisi muuttamaan.

Tällä hetkellä porkkanaa on tarjolla. Asuinrakennukset voivat saada avustuksia energiatehokkuustoimenpiteille, ei tosin kovin helpolla. Avustuksia voivat hakea kerros- ja rivitaloyhtiöt, valtion tuella rahoitettuja vuokra-asuntoja ja asumisoikeusasuntoja omistavat yhteisöt, joille myönnetään perusparannuskorkotukilainaa sekä omakoti-, pari- ja ketjutalojen omistajat. Avustusta voi saada kaikenikäisiin rakennuksiin. Avustukset ovat oiva väline vauhdittamaan energiatehokkuuden parantamista.

Energiatehokkuuden toteutumista pitää myös seurata. Usein energiatehokkuustoimenpiteet näkyvät myös energiankulutuksen pienentymisenä. Taloyhtiössä lämmitysenergian, sähkön ja veden kulutusta seurataan yleensä kuukausittain, mutta tuloksista raportoidaan harvemmin näin usein. Energiatunnuslukuja kannattaa seurata ja kertoa niistä myös osakkaille esimerkiksi euroa/neliö tasolla. Minkä verran sinun taloyhtiössäsi tai kodissasi rahaa menee lämmitykseen?

Kirjoitus on julkaistu TS Koti lehdessä 10.5.2020