Asumismenojen kasvu taitettava

13.10.2018

Asumisen kustannuskehitys on jatkunut huolestuttavasti. Kiinteistöliiton indeksitalo kustannusvertailussa kiinteistökustannukset ovat vuosina 2009-2017 nousseet Turussa 35 % ja valtakunnan tasolla 38 %. Samalla jaksolla elinkustannusindeksi on noussut noin 12 %. Asuminen haukkaa entistä suuremman osan käytettävissä olevista tuloista.

Erilaisia uusia maksuja, joita on kiinteistönomistajille markkinoitu kustannusneutraaleina, on käytännössä vyörytetty asumisen kustannuksiksi. Kunnan perimien maksujen tulee kohdella kiinteistönomistajia tasaisesti ja oikeudenmukaisesti. Viimeisimpinä esimerkkeinä ovat jätehuollon perusmaksu sekä hulevesimaksu.

Tämänkaltainen erillisveloitusten kasvu kuvaa nähdäkseni kuntatalouden kriisiä. Kustannuserille ei kyetä budjetoimaan tai ylläpitämään kohtuullista ja tarkoituksenmukaista rahamäärää. Joudutaan ottamaan käyttöön erillisveloituksia, joilla voidaan kiinnittää tiettyyn kustannuspaikkaan tarvittava määräraha. Kun tällainen ansaintalogiikka avataan, niin mitä seuraavaksi? Eikö pelkkä kunta- ja kiinteistövero riitä kunnan tuloksi?

Uudet maksut ovat usein ongelmallisia, koska olemassa oleva maksuperuste muuttuu. Joskus se voi muuttua oikeudenmukaisempaan suuntaan ja joskus toisin päin. Uudistus voidaan toteuttaa kuluneutraalisti tai sillä voidaan kerätä lisää tuloja. Maksujen perusteet ovat poliittisten päättäjien käsissä ja ne pitää kyetä perustelemaan avoimesti.

Esimerkiksi hulevesien osalta on ongelmallista, että kiinteistönomistaja joka on liittynyt hulevesijärjestelmään maksaa hulevesimaksua saman verran kuin naapuri, joka ei järjestelmään halunnut liittyä. Vastaavalla tavalla Turussa esitetty maksu ei kohtele oikeudenmukaisesti kiinteistöomistajaa, joka on esimerkiksi huolehtinut tontilla tapahtuvasta hulevesien imeytyksestä.

Kustannusten vyörytys näkyy myös erilaisten perusmaksujen osuuksien nousussa. Perusmaksujen kasvua perustellaan yleisesti sillä, että infra vaatii ylläpitoa ja infran ylläpidon kustannukset ovat kiinteät. Tämä pitää paikkaansa. Mutta mankala- eli omakustanneperiaatteella toimivat kuntien yhtiöt toimivat mielestäni kustannustehokkaammin mitä suurempi osa kassavirrasta perustuu myytävien palveluiden tuloihin.

Mitä suurempi osuus liikevaihdosta tulee erilaisista kiinteistä korvauksista tuo mahdollisuuden löysätä otetta. Ja asukkaat maksavat. Näenkö liikaa uhkakuvia? Ehkä, mutta yritykset jotka toimivat markkinoilla vain rajoitetusti vaativat tiukkaa seurantaa ja siihen valvontaan ei välttämättä luottamushenkilöistä muodostuvat hallitus aina kykene. Ylipäätään politiikassa tunnistetaan, että luottamustehtävään valitusta henkilöstä tulee aika pian oman sektorinsa edunvalvoja.

Rakennettu ympäristömme on suurin kansallisvarallisuutemme. Kansallisvarallisuustutkimuksen mukaan sen osuus on 600 miljardia euroa. Tästä asuinrakennusten osuus on 250 miljardia. Rakennuskannassamme ja yhdyskuntateknisissä järjestelmissä on mittavia korjaustarpeita. Kuntien päättäjillä on tärkeä tehtävä huolehtia rakennetun ympäristön kehittämisestä siten, että asumiskustannukset eivät nouse kohtuuttomasti. Kaupungistuminen haastaa meidät. Toisaalla rakennusten tonttimaan arvo nousee ja toisaalla sen arvo voi painua lähelle nollaa.

Taloyhtiössä ollaan vastaavalla tavalla oman omaisuuden vaalijoita. Rakennuskantamme ikääntyy ja monet asuinrakennukset ovat korjausten kynnyksellä. Taloyhtiön hallituksella on tärkeä tehtävä huolellisesti toimien valvoa ja edistää yhtiön etua. Yhtiökokous päättää linjat ja korjaukset, joita kussakin yhtiössä toteutetaan.