Aikaa yksinäiselle iäkkäälle?

20.6.2024

Kauan sitten olin kotihoidossa päivystämässä juhannuksena autiossa kaupungin keskustassa. Kävin monen yksinäisen mummon ja papan luona. Heille juhlapyhä oli tavallinen päivä muiden joukossa. Iltavuoron vartin käynnillä annettiin lääkkeet ja lämmitettiin puuro. Autettiin sänkyyn, aikataulullisista syistä jotkut jo alkuillasta. Siellä he makasivat yksin hiljaisuutta kuunnellen. Saatoin olla sinä päivänä ainoa heidän kohtaamansa ihminen.

Mieleen on jäänyt monta tapausta, joista tuli surullinen olo. Mies oli käynyt parturissa, esitteli ylpeänä siistiä olemustaan. Ei ollut aikaa jäädä rupattelemaan. Kehuin silti ja herran tyytyväisyys paistoi kasvoilta.

Muistan myös hyviä asioita. Arkena päivävuorossa oli enemmän aikaa. Kävin mummon kanssa kaupassa. Käveltiin hyvin hitaasti. Oma kiireen tunne laantui. Tai menin papan luo aamulla, valmistelemaan hänet lähtemään kerhoon. Tunnelma oli rauhallinen. Rupateltiin verkkaisesti aamukahvin lomassa. Katseltiin yhdessä ikkunasta nousevaa aurinkoa. Mieli hiljeni itselläkin.

Onko mitään tehtävissä?

Meillä ruuhkavuosia viettävillä ihmisillä on harvoin aikaa. Hädin tuskin ehditään hoitaa työ, kotityöt, perhe, lemmikit ja harrastukset. Stressaantuneena ei ehkä ole voimavaroja sosiaaliseen kanssakäymiseen naapurustossa. Omassa kodissa halutaan latautua rauhassa. Vieraalle ihmiselle voi olla vaivaannuttavaa mennä puhumaan.

Voisiko iäkkään naapurin ottaa mukaan johonkin arkiseen asiaan? Pyytää mukaan hiekkalaatikolle lapsia vahtimaan. Tai pitää etäpäivänä kahvitauon naapurin luona? Auttamisen tunne on verraton ja merkityksellinen. Onni ei aina löydy suorittamisesta tai rahasta vaan myös pyyteettömästä auttamisesta. 

Pienikin teko voi auttaa. Tervehdi rapussa ja kysy mitä kuuluu. Jos huomaat, että yksinäisellä on tarve jutella, voitko katsoa netistä, löytyykö alueelta järjestöjen palveluita, esimerkiksi SPR:n ystäväpalvelua, Marttojen kotiapua tai Ikäinstituutin kotikulmilla -toimintaa? Voisitko näistä vinkata naapurille? Tai kysyä luvan ilmoittaa löytävälle vanhustyölle, joka auttaa sopivien palvelujen etsinässä. Iäkkäällä ei välttämättä ole nettiä tai kykyä etsiä omatoimisesti tietoa. 

Kynnys kohdata vieras ihminen voi olla korkea. Pääseekö sen yli silläkin riskillä, että vastaanotto ei välttämättä miellytä? Silloin kuitenkin tietää, että on yrittänyt. Ja kohtaamisesta voi syntyä iäkkäälle tunne, että joku välittää.